► Etusivu     ► Uutisia     ► Koirat     ► Omistajat     ► Vieraskirja - "Kuuluisa tyttö punainen" Virallinen nimi » Sahtiwaarin Aadeehoodee Rekisterinro. » FIN43821/07 Syntynyt » 27 / 07 / 2007 Sukupuoli » narttu Rotu » Rottweiler (147, rwn) Väri » musta ruskein merkein LTE » +182p. , laukausvarma Tulos » 2x VSP, 3x SERT, 1x VASERT Säkäkorkeus » - cm Silmät » - HD » A/A, ED » 1/1 Kasvattaja » Tuula Seppänen, Pieksämäki Omistaja » Aki Pekkinen, Iisalmi » KoiraNET - jalostustietojärjestelmä S U K U T A U L U Gil Catherine's Dream SPKP1576, FIN15236/04 B/B 1/1 Gil Crni Lotos Beni Bessy von Haus Krammer Gina vom Zennwald King vom Schwaiger Wappen Anka vom Zennwald Peikonpojan Itin-Tiltu FIN21897/04 B/B 0/1 Simo Corona USA TLC Derek vom Stablemate Katie Jo IV Ukko-Pekan Unelma Heizelwood Ferro Fernwood Geisha L Y H Y T     H I S T O R I I K K I Tyttö punainen näki luonnonvalon ensimmäistä kertaa 27. heinäkuuta 2007 yhdessä yhdeksän muun sisaruksensa kanssa. Ronjaa kävimme katsomassa pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä, jo silloin oli nähtävissä Aadeehoodeen nimensä mukaiset luonteen piirteet. Kun muut pennut nukkui, Tyttö Punaisella oli päivävauhti parhaimmillaan, mikä käytännössä tarkoitti muiden pentujen unien häiritsemistä ja nahinointiin kutsumista. Kun taas Tyttö Punainen itse halusi nukkua, ei ollut muilla pennuilla mitään asiaa tulla herättämään pikku-kovista. "Kuka hullu tuon pennun ottaa?", kysyi luovutuspäivänä eräs mieshenkilö Ronjan temperamentin nähtyään, mitäpä sitä muuta osasi vastata kuin "meille se tulee". Pennun hakuhetkellä oli Jerekin mukana ja pientä mustasukkaisuutta oli ilmassa. Kun Jere kävi kasvattajan luona sisätiloissa tekemässä tuttavuutta uuteen tulokkaaseen.. No, Jere hyppi pitkin sohvia ja nosteli tassujaan ja juoksi karkuun, kun Punainen Riiviö yritti terävillä pentuhampaillaan lähinnä syödä Jereltä jalat, tai ainakin siltä se näytti. Taisi Jerellä olla plasmat sekaisin pennun kanssa. Kotona sama rumba jatkui, onneksi pentu antoi Jerenkin edes välillä rauhoittua ja pitää hetken vapaata tassujensa suojelemisesta. Ne hetket oli tosin hieman vähissä.. Arvon lady Sahtiwaarin Aadeehoodee oli pentuaikana todellakin nimensä mukainen. Riekkumista, itsepäisyyttä, ja Jeren huulissa roikkumista. Virtaa oli pienessä pennussa kuin suuremmassakin pitäjässä. Välillä kävi mielessä, että nukkuuko tuo musta pallero koskaan, aina kun oli lahkeessa kiinni naskalihampaillaan. Talvi tuli ja pentu kasvoi, iän mukana (ihme kyllä) se rauhoittui. Mitä enemmän tuli kuukausia, sen rauhallisemmaksi koira kävi. Nyt se on pentueen rauhallisin koira. Jännää, miten se luonto muuttaa luomiaan.. Pikkuriiviöstä kasvoi itse rauhallisuus, vaikka Jeren tassut eivät vieläkään ole täysin turvassa Ronjan leuoilta. Ronjasta kun on ilmeisen mukavaa nähdä miten Jere hyppii ja loikkii, ettei tassunsa joutuisi erään mustan, ruskeilla merkeillä varustetun, neitokaisen suuhun. Tosin, spurttikohtauksia riittää edelleen, mutta pääasiassa se on melko hötkyilemätön otus... V I E T T I H Y R R Ä ? Rauhallinen narttu. Saalisviettiä löytyy tarvittaessa roppakaupalla. Aiemmin ei syttynyt kovinkaan herkästi, nykyään ei tarvitse kuin patukkaa vilauttaa niin johan kipinät lentää. Viettikestävyyttä on jonkun verran ja treenataan edelleen. Puolustusvietti on suuri. Ihmisläheinen, avoin ja ystävällinen. Kaikkea, mitä hakukoiralta voi odottaa. Mitä enemmän ihmisiä, sen parempi! Antaa vieraiden (ikään, kokoon, sukupuoleen katsomatta) koskea itseään ja rakastaa olla huomion keskipisteenä, koskaan ei vielä kenellekään ole huomiosta kieltäytynyt. Rottweilerin ominaisuus ja toimenkuva pusukoneena toteutuu Ronjalla erinomaisesti. T E R V E Y S ? Eläinlääkärin luona olemme käyneet lähinnä vain rokotuksilla. Ronja ei ole herkkämahainen, joten ruuan kanssa ei ole mitään ongelmaa. Tytöltä välikuvattiin lonkat puolivuotiaana terveeksi, ell. arvio SKL-lausunnoilla oli A tai B. Viralliset kuvat lähtivät matkaan lokakuussa 2009 ja kennelliistosta lausunto oli lonkat A/A, kyynärät 1/1. Ronjan purukalusto on täydellinen, ei hammaspuutoksia tai purentavikaa. Painoa on kertynyt n. 42kg ja kotimittauksella säkäkorkeudeksi saatu 59cm. Juoksut Ronjalle tuli ensimmäisen kerran 9½ kuukauden iässä, seuraavat edellisistä puolen vuoden kuluttua. Kolmansissa väli tihentyi ja ne tulivatkin jo 5 kuukauden kuluttua toisista, tahti kiri kirimistään ja kaksi viimeistä juoksua on ollut 4½ kk kuluttua edellisistä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että väli taas vähän pitenee, sillä juoksuja ei ole vielä kuulunut. Ehkäpä piteneminen tarkoittaisi myös aikavälin tasoittumista. Eikä meillä laiteta ollenkaan pahaksi, mikäli juoksujen kuukausiväli kasvaisi, kun on tuo uroskin talossa. Järjestelyt on hoidettu siten, että Ronja lähtee tärppien ajaksi hoitoon ja tulee takaisin, kun meillä herra hormonihiiri ei ole ihan pilvessä. K E H Ä K U N I N G A T A R ? Näyttelykehiä kiertänyt koira on todistetusti saavuttanut vain erittäin hyviä tai erinomaisia laatuarvosteluja. Lähes jokaisessa arvostelupaperissa on lisämaininta "upea luonne". Todellinen tähtihetki oli Jyväskylässä 23.11.08, jolloin Ronjan kasvattajan uros (Peikonpojan Olut-Waari) oli rotunsa paras ja Ronja itse vastakkaisen sukupuolen paras, sekä epävirallinen Royal Canin ROP-juniori, tuomarina tuolloin oli Stefan Sinko Sloveniasta. Keskustelua junioriluokan nartun VSP-sijoituksesta käytiin usealta taholta ja useassa eri paikassa aina keskustelupalstoilta koulutuskentille... Toinen VSP-sijoitus tuli Juukasta 23.5.2009, jolloin vastassa oli ROP-uros Ricco Amber Rottis ja tuomarina Carsten Birk Tanskasta. Sertejä on kasassa jo 3 kappaletta, vara-sertejä 1. Ennen kuin koira oli edes kahta vuotta vanha. Armoton cacibien metsästys alkoi kolmannen sertin myötä ja se yksi pitäisi saada vielä nyt kun 24kk raja on ylitetty, sittenpä sitä puuttuukin enää koetulokset ja cacibit.. Kehäura ei luonnollisestikaan lopu, vaikka kaikki Suomen sertit ja cacibit tulisivatkin kasaan, joten Aadeehoodeeta kehässä nähdään! T R E E N I Ä ? Ronjalla on tehty jonkin verran tottista ja isäukolla on tarkoitus tytön kanssa käydä suorittamassa käyttäytymiskoe, eli bh-koe. Katsotaan mitä siellä sitten sanotaan ja miten jatkossa edetään. PK-tottis kuuluu mukana kuvioihin, olipa kokeita tiedossa tai ei. Jälki on Ronjalle ensisijainen laji, jota treenataan tavoitteellisesti. Aloitus oli Ronjalle erittäin hankala, sillä neidille ei ollut nenän maatyöskentely kovinkaan luontaista, toisin kuin Jerelle. Sai ohjaajakin päänvaivaa ja miettimistä, miten toteuttaa jälki niin, että koira kokee onnistumisia. Ronjan tyyliin kun alkutaipaleella kuului edetä sivuttain, takaperin tai yhtä askelta kaiven, josko sieltä löytyisi enemmän makupaloja maan alta. Jäljellä etenemistä täytyi siis vahvistella paljon. Nykyään tyttö punainen ajaa jälkiä höyryjunan tuhinalla ja hyvällä vauhdilla. Jälkikoiran ominaisuudet löytyivät kaiken höyryämisen alta ja ennusteet näyttävät tähteä... Haku-ura aloitettiin syksyllä 2008, näköharjoituksilla, jottei koira lähtisi jälkivainulla maalimiehiä metsästä etsimään ja jälkityöskentely siten kärsisi. Haku on Ronjan laji, vaikkakin toissijainen, näkee kuinka koira suorastaan nauttii päästessään metsään etsimään maalimiehiä ja viettämään hetken ihmisten kanssa, mitä koira rakastaa. Kieltämättä joskus on saanut kikkailla, että saa koiran treenin päätyttyä vietyä keskilinjalta autoon, koska pk-haku on likan mielestä sanoinkuvaamattoman ihanaa.. ja taitaa se ruokakin vähän asiaan vaikuttaa. Ronjalle on nyt tehty treenejä, joissa on vahvistettu nenätyöskentelyä ja vaikeutettu siten, että maalimiehet ovat naamioverkon alla tai muussa piilossa. Opetetaan koira siis näköhommista pois. Hakuun, kuten melkein kaikkiin muihinkin kansallisiin lajeihin, kuuluva esineruutu on myös erinomaista liikuntaa ja aivojumppaa. Silläkin saa näppärästi vahvisteltua nenän käyttöä ja se on tepsinyt, mikäli esine-ruudun nokkatuhinasta voi niin päätellä. Esineitä on mukavasti noussut, mutta harjoitusta se toki vielä kaipaa. Mikäpä siinä kun koira tykkää siitäkin, vaikka alkuun Ronjalle olikin hieman vaikea ymmärtää homman tarkoitus. © Christa Pekkinen, 2009