► Etusivu     ► Uutisia     ► Koirat     ► Omistajat     ► Vieraskirja - "Se pieni sinisilmä..." Nimi » Jaatinen, Isokissa Syntynyt » kesäkuun lopulla 2006 Sukupuoli » uros (kastroitu) Rotu » maatiaiskissa Väri » musta-valkoinen smokki Paino » n. 6kg Jaatinen on hyvin ihmisläheinen sylikissa, tulee koirien kanssa toimeen erinomaisesti. Sisäisessä hierarkiassa reilusti koirien yläpuolella. Välillä taitaa itse luulla olevansa koira.. yhtäläisyyksiä senkin osalta, että myös Jaatinen kuolaa siinä missä koiratkin, mutta mitä muuta voi odottaa kissalta, joka kasvoi koiran kanssa... L Y H Y T     H I S T O R I I K K I Jaatisen tulo perheeseen oli monen mutkan takana, loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. 31.7.2006, Jeren syntymäpäivänä ja minun konfirmaatiopäivänä, olin iltasella torilla viettämässä kavereiden kanssa aikaa. Piakkoin sieltä tulee vanha juoppo kyselemään, haluaako joku kissanpojan "Pietro" -nimeltään. Minähän eläinrakkaana sanoin sitten, että jos tuot sen kissanpennun minulle tänne niin otan sen. Ukko sanoi asian olevan sovittu, oletin sen olevan vitsi. Tunti kului ja pian ukko pyöräili reppu selässä torille, otti repun selästään ja kaivoi sieltä pienen sinisilmäisen, mustavalkoisen kissanpojan. Sanoi sen olevan 5 viikon ikäinen, ukko vannotti minut pitämään kissasta huolta ja leikkaamaan sen kynnet jne. Kun ukko sitten oli hyvästellyt "Pietron", niin hän lähti ja toivotti hyvää jatkoa. Myöhemmin sain kuulla, että hän on ympäri pitäjiä kulkenut kissanpennun kanssa ja etsinyt sille kotia. Niinpä sitten lähdin "Pietron" kanssa kotia kohti. Kissa povitaskuun ja itse skootterilla körryyttelemään. Ovela tapa tuoda kissa kotiin. Kotiin astuttuani sitten hyvin vaivihkaa porukoille kerroin, että minulla on ihan pikkuinen yllätys. Tulivat sitten katsomaan ja pikkukissa oli sylissä, äippähän tietysti heti lämpeni sinisilmäiselle suloisuudelle eikä se tainnut jättää isäukkoakaan kylmäksi. Jaatinen tuli meille, kun Miska oli vielä elossa. Tuo 9-vuotias vanharouva, joka ei sitten kirveelläkään suostunut menemään lähellekään moista rääpälettä ja pikku-Jaatinen kun yritti niin löytää Miskasta emoa. Viiden viikon iässä oleva kissa leimautui ihmisiin, nykyään se on sellainen sylivauva eikä aristele. Jaatisen nimi tuli koomisella tavalla, ensin sitä luultiin tytöksi (paitsi, että minä olin kokoajan sitä mieltä, että se on poika), poika se oli. Sinisilmä vietti aikaansa kutsumanimellä Rölli, jonkun aikaa itseasiassa aika pitkäänkin. Kunnes eräänä iltana televisiota katsellessa tuli K-Rauta Masan mainos, siellä sanottiin, että "Jaatinen hei, se on muuten mun vasara!". Juuri sillä hetkellä kissanpentu hyppäsi isäukon varpaisiin ja hän sanoi "Jaatinen hei, se on muuten mun varvas". Ja niin siitä kissasta sitten tuli Jaatinen, ei alkuun mutta pikku hiljaa se vakiintui kun yhä useampi alkoi kutsua kissaa Jaatiseksi... © Christa Pekkinen, 2009